June 24, 2017

PARISUHDE JA VASTAKKAISTA SUKUPUOLTA OLEVAT YSTÄVÄT



Olen ollut nyt vähän päälle kolme vuotta parisuhteessa nykyisen mieheni kanssa. Tämä on käytännössä ensimmäinen oikea parisuhteeni, edellisiä ei voi millään laskea edes kuuluvan parisuhde- kategoriaan.
Kolmen vuoden aikana on tullut opittua paljon niin itsestäni, kuin ihmissuhteista yleisesti, mutta ennen kaikkea kompromissien tekemisestä. Ei sitä sinkkuna tarvinnut juuri selitellä kenellekään mitään, sai mennä ja tulla niin kuin lystäsi, kukaan ei motkottanut siitä, että ulkona viihdyttiin monta kertaa viikossa ja välillä ei löydetty kotiin yöksi. Sitä on tavallaan jopa hieman ikävä...
Itse olen todella impulsiivinen ihminen, saatoin sinkkupäivilläni varata ulkomaan matkan sen kummempia miettimättä ja lopettaa työni, jotta pääsisin lähtemään. Enää sellainen ei käy päinsä, sillä on toinenkin, jota pitää ajatella. Ei voi enää tehdä taloudellisesti hölmöjä päätöksi, ilman että se väkisin vaikuttaa siihen toiseenkin osapuoleen. 

Ennen tuli myös tavattua paljon ihmisiä noilla yöllisillä seikkailuilla. Suurin osa ei johtanut mihinkään, mutta olen kyllä muutamia ystäviä saanut matkan varrella. Suurin osa miehiä, tottakai. Harvemmin sitä tulee baarissa vieraiden naisten kanssa juteltua. Sitäkään ei tarvinnut kenellekään sen kummemmin selittää. Itse tykkään jutella vieraille ihmisille käydessäni ulkona. Ikävä kyllä minun seurani taas ei oikein enää kelpaa, kun seurustelusuhteeni käy ilmi. Kyllä sen ilmeestä huomaa, että tuohon on ihan turha enää tuhlata aikaa. Ja se juuri siinä onkin kurjaa. Miksei voi vain tutustua ihmisiin, ilman mitään taka-ajatusta? No okei, baari ei varmasti ole paikka siihen.


Itse olen ollut miesvaltaisella alalla nyt muutaman vuoden ja se sopii mulle loistavasti. Miehiin on paljon helpompi tutustua, he ovat rennompia ja en oikein ikinä tiedä, mitä sanoa, kun olen naisten seurassa. Olen todella kova kiroilemaan ja mulla on melko härskit vitsit ja muutenkin umpisurkea pissa-kakka- huumori uppoaa muhun. Se ei useimmiten oikein toimi naisten kanssa, vaikka toki poikkeuksiakin on. En oikeastaan ole saanut kuin ihan muutaman naispuolisen ystävän aikuisiällä (mutta he ovatkin mahtavia!). Töideni puolestakin se on hankalaa, sillä suurin osa päivittäisistä kontakteista on tosiaan miehiä.
Siinä sitten se ongelma piileekin. Olen tavannut töissä muutamia ihan huipputyyppejä, kuten ollessani töissä ABB:llä ja nykyisessä työssäni. Mutta he ovat miehiä. Se on tavallaan toiminut, kun ollaan porukalla tavattu töiden ulkopuolella, mutta entä jos viettäisi kahdestaan aikaa miespuolisen, uuden ystävän kanssa? 
Kyllähän se vähän epäilyttävältä kuulostaa, vaikka kyse onkin täysin platonisesta ihmissuhteesta.



Tiedän itse, mikä kanta miehelläni on tähän, enkä halua häntä loukata, joten olen välttänyt tapaamasta miespuolisia ystäviä kahden kesken. Ja tämä siis lähinnä koskeen uusia ystäviä, en usko, että sellaiset ystävät, joiden kanssa on ollut tekemisissä jo ennen suhteen alkua, ovat ongelma. 

En itsekään täysin tiedä kantaani tähän asiaan, kyllähän se oudolta tuntuisi jos mieheni yhtäkkiä alkaisi jatkuvasti hengaamaan jonkun naisen kanssa, jonka on juuri tavannut. Mutta toisaalta, ihmistä ei voi omistaa, joten jos jotain tapahtuu, niin sitten tapahtuu. Ei sitä oikein voi estää, vaikka toisen pitäisi kuinka kahlittuna kotona. 

Sitäkin mietin, että onko se enemmän ok, jos molemmat seurustelevat tahoillaan? Eihän sekään oikeastaan mitään kerro, mutta mikäli tapaan ihmisen, josta pidän ystävänä, niin kyllä aina mainitsen miehelleni onko tämä tuttavuus sinkku vai ei. Tuohan se turvaa (vaikkakin ehkä valheellista), että toisellakin on kotona joku odottamassa. Ja nostaa se toki kynnystä molemmilla lähteä tekemään mitään typerää. 




Parisuhde on mulla ainakin vaikuttanut niin, etten enää oikein näe muita miehiä miehinä, vaan ihmisinä. Sellaisina, joista voi potentiaalisesti tulla ystäviä tai ei. Ennen parisuhdetta vastakkaisen sukupuolen näki enemmän mahdollisuutena, että tästä voi kehittyä jotain, mutta ei enää, koska on jo se yksi joka on kehittinyt joksikin tärkeäksi ja se riittää. Se on ollut mukava huomata.

On kuitenkin vähän kurjaa, että parisuhde määrää sen kenen kanssa saat olla kaveri ja kenen kanssa et. Olisi mukava jos ei olisi mustasukkaisuutta ollenkaan, vaan voisi täysin luottaa toiseen, tuli siipeen tai ei. Ja selvyyden vuoksi, mua ei ole koskaan kielletty olemasta ystävä kenenkään kanssa, tiedän vain toisen osapuolen mielipiteen, enkä halua häntä turhaan loukata. Se on sitä kompromissien tekoa.

Aihe on todella mielenkiintoinen, koska voiko siis mies ja nainen olla ihan puhtaasti vain ystäviä? Ilman mitään tunteita toisiaan kohtaan? Itse olen sitä mieltä, että kyllä voi. Tosin se on harvinaista. Uskon, että usein se menee niin, että ainakin toiselle osapuolelle nousee tunteita toista kohtaan, mutta jos niistä pääsee yli, on mahdollista olla pelkästään ystäviä.

Mitä mieltä olette aiheestan? Voiko mies ja nainen olla vain ystäviä? Ja onko parisuhteen aikana ok saada uusia, vastakkaista sukupuolta olevia ystäviä?

Translation: Is it possible for men and women to just be friends? Is it okay to get new friends from the opposite sex while you are in a relationship? 
These are some things I have been thinking about lately 

-V

6 comments:

  1. Beautiful! Gorgeous! Very nice blog and articles! Keep it up 😊
    I am also having a blog - http://www.glanceinfo.com

    ReplyDelete
    Replies
    1. Thank you, Harsh! I checked out your blog as well and it looks very nice :-)

      Delete
  2. Hieno kirjoitelma vaikeasta kysymyksestä. Olen miettinyt samoista asioista, mutta en ole vielä päässyt mihinkään johtopäätökseen :D

    Ps. ihana kuva! :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Vähän sama homma! En yhtään tiedä millainen itse olisin, jos puolisolle ilmaantuisi jostain uusi, naispuolinen hyvä ystävä. Ajatuksen tasolla sen pitäisi olla ok, mutta tuskin todellisuudessa näin olisi.

      Kiitos, ihana! :-)

      Delete
  3. Hyvä kirjoitus! Itse opiskelen miesvaltaista alaa ja olen myös töissä alan yrityksessä - ainoana naisena pienessä yrityksessä. Poikaystäväni mielestä nainen ja mies eivät voi keskenään olla ystäviä, niin kuin hän sanan "ystävä" määrittelee vaan ainoastaan olla ystäviä porukassa, missä on sekä naisia että miehiä. Häntä ei kuitenkaan ole haitannut se, että ennen tapaamistamme (olemme seurustelleet noin 3,5 vuotta) sain monia uusia miespuolisia ystäviä aloittaessani opinnot ja että osa heistä on ystäviäni edelleen. Toki kävi ilmi kun aloin seurustelemaan, että moni näistä miehistä oli ystäväni "vääristä" syistä, sillä he eivät pitäneet yhteyttä sen jälkeen, kun en ollut enää sinkku eivätkä tulleet edes mihinkään yhteisiin peli-iltoihin yms. illanviettoihin. Itse en ole baarissa huomannut, että miehiä haittaisi se että olen varattu - ehkä olen osunut juttelemaan oikeanlaisille ihmisille. Yksikin vain sanoi heti (valokuvaaja), että kun menet naimisiin poikaystäväsi kanssa, niin tässä on yhteystietoni, pyydä minut valokuvaajaksi häihinne :D. Uskon tosin, että varmasti useimpia miehiä baarissa (niitä, joilla on vain se yksi ajatus, mitä he baarista hakevat) se haittaa, jos he törmäävät varattuun naiseen.

    Tosiaan vaikea kysymys, sillä itseäni häiritsisi varmasti, jos poikaystäväni tutustuisi naiseen ja alkaisi koko ajan viettämään kaksin aikaa tämän kanssa ja toisaalta taas ystäväporukassamme on sekä miehiä että naisia, eikä se haittaa ollenkaan kun olemme porukalla jossain ja hän juttelee naistenkin kanssa. Minun on välillä pakko tehdä esimerkiksi paritöitä miesten kanssa yliopiston kursseilla, eikä se ole vaikuttanut poikaystävääni haittaavan - ja olisi sääli jos haittaisi, nimittäin minun olisi erittäin vaikea löytää naista parikseni näihin kun kursseilla on usein noin 2-6 naista 100-200 miestä kohti. Ehkä se raja menee juurikin siinä, jos vapaa-ajalla haluaisi tavata miespuolisen ystävän kanssa kaksin (tai mies haluaisi tavata naispuolisen ystävän kaksin)? Itse olen mennyt sillä linjalla, etten tee mitään, mitä en hyväksyisi poikaystävältäni eli jättänyt nämä vapaa-ajan kaksintapaamiset miesten kanssa väliin, pystyy sitä porukassakin ollessa juttelemaan :)

    ReplyDelete
  4. Olipa ihana kommentti, todella hyviä ajatuksia! Itsekin pyrin juuri siihen, etten loukkaisi toista jos vain voin sen välttää. On ihana kuulla, ettei poikaystäväsi harmistu koulukavereistasi, se olisi pitkän päälle raskasta. Kuulostaa, että teillä on ihana ja tasapainoinen parisuhde, jossa luotto on molemmin puolista :-)

    ReplyDelete

Thank you for sharing your thoughts. I will answer asap :)