July 11, 2017

KUINKA TÄRKEÄ ON VAKITUINEN TYÖPAIKKA?

*sisältää mainoslinkkejä


Sain ensimmäisen vakituisen työpaikkani ollessani 20-vuotias, kouluttamaton, lukion keskeen jättänyt nuori aikuinen. Se oli kaupan kassalla eräässä Salessa. Sitä ennen mulla oli ollut muutamia pidempiä tai lyhyempiä määräaikaisia sopimuksia. Olen usein itse päättänyt lähteä jostain paikasta, vaikka sopimukselle olisikin tullut jatkoa, joko sen takia, että lyhyet määräaikaisuudet ovat olleet liian raskaita, ei ole välttämättä tiennyt perjantaina, että onko maanantaina töitä vai ei tai sitten ihan vaan sen takia, ettei kyseinen paikka ole tuntunut itselleni omalta.

Olen aina ollut kova tekemään töitä ja uskon, että suurin osa entisistä työantajistani ovat olleet tyytyväisiä työpanokseeni. 



Ollessani töissä S-Ryhmällä, oli toimipistettä helppo vaihtaa konsernin sisällä ja kun kerran sai jalan oven väliin, oli helppoa katsella muita paikkoja, välillä mielenkiinnosta, välillä ihan tosissaan. S-ryhmä onkin ollut itselleni hyvin tärkeä työnantaja, jonka avulla olen saanut kokemusta niin monesta eri asiasta. En vaihtaisi sitä mihinkään. Kuitenkin kun alkuvuodesta 2011 sain vakituisen, täyspäiväisen paikan Sokokselta, tuli siihen tulokseen, etten voi mennä eteenpäin pelkällä peruskoulun todistuksella. Olin käynyt lukion lähes loppuun ja selviytynyt YO-kirjoituksista, mutta jostain kumman syystä päättänyt jättää koko homman kesken ihan loppusuoralla. Tämä syy on edelleen vähän epäselvä itselleni, mutta kaipa mulla vain oli niin kiire päästä töihin ja itsenäistymään, että koin paremmaksi vaihtoehdoksi lähteä kerran töitä riitti. Olin kuitenkin koko ajan iltalukion listoilla, mutta itsenäinen opiskelu ei ikävä kyllä sopinut mulle.
Hetken mielijohteesta laitoin paperit menemään Turun Ammatti-Instituutin Sähkö- ja automaatioasennuksen- linjalle ja kun pääsin sisään, vaihdoin sopimukseeni pienemmän tuntimäärän. Se kostautui myöhemmin, sillä tein edelleen koulun ohella 37,5h viikossa ja kun tasausjakso tuli, olin käytännössä ilman töitä lähes puolitoista kuukautta.

Koulun ollessa loppusuoralla päätin, että haluan keskittyä siihen ja matkusella, joten irtisanouduin vakaasta työpaikastani ja jäin tavallaan tyhjän päälle. Lisäksi en valmistumiseni jälkeen saanut oman alan töitä, joten päädyin jälleen Salen kassalle, sain vakituisen työpaikan, työtunteja viikossa oli huimat 5. Oli pakko ottaa toinen työ siihen lisäksi. Oltuamme Aasiaa kiertämässä ystäväni kanssa vuonna 2014, pääsyin palaamaan Sokokselle, tällä kertaa määräaikaisena. Työn piti jatkua syksyyn 2015 asti, mutta tällä kertaa paikkakunnan vaihdos sai minut pakkaamaan punaiset Veikkaus-kynäni ja suuntaamaan nokan kohti Helsinkiä.



Helsingin päässä ainoa tavoite oli löytää jokin työpaikka, joten otin vastaan työn Lauttasaaren Shellillä. Se ilo ei kauaa kestänyt, sillä mielestäni työntekijöitä kohdeltiin kurjasti, taukoja ei saanut pitää ja lauantaisin olit ensimmäiset 6 tuntia yksin, mikä tarkoitti, ei vessataukoja, koska et voinut jättää kassaa vartioimatta. Lähdin sieltä muutaman viikon jälkeen ja mietin "mitä nyt?" 

Hain vuokrafirmojen kautta töitä ja kesäkuussa sieltä tärppäsi, sain työpaikan sekä ABB:ltä, että keskustan S-marketista. Koska en osaa sanoa ei, päädyin ottamaan molemmat työt. Luulin onnistuvani vuorojen järkkäämisessä, mutta S-marketin puolelta se oli ikävä kyllä mahdottomuus. Olisin todella mielelläni pitänyt molemmat paikat, mutta koska homma meni liian hankalaksi, valitsin ABB:n. Ja onneksi tein niin! Se on ollut yksi tähän asti yksi parhaista työpaikoista, mitä mulla on ollut. 
Sekään ei tosin jatkunut ikuisesti, sillä työsopimus loppui talvella 2015, päivä ennen joulua. Se onkin yksi niistä harvoista paikoista, joihin olisin mielelläni jäänyt, mutta mahdollisuutta ei ikävä kyllä ollut.



*Kasvoissa mulla on Everyday Minerals:n tuotteita
pohja: Jojoba-mineraalimeikkipohja (sävy Golden Beige 3W)
Poskipäillä: Hohdepuuteri (Shadow Play)+ poskipuna (sävy Peony Petal)
Aurinkopuuteri: Gimme A Kissimmee
Huulissa: Sävyttävä huulivoide (sävy Inspire)

Meikkivoide: Lavera (sävy Almond Caramel 06)

ABB:llä olin Baronan kautta (lämpimästi voin suositella heitä työnantajana!) ja heidän kauttaan sain myös seuraavan työpaikan. Tämä seuraava vuosi oli yksi elämäni raskaimmista, nimenomaan tuon työn takia. 
Kyseessä oli 3-vuorotyö, 2 aamua, 2 iltaa ja 2 yötä, "4" vapaata (ensimmäinen vapaa alkoi yövuorosta, joten en oikein laske sitä vapaaksi, kun olet kuitenkin se 6,5 tuntia ollut töissä sinä päivänä). 3-vuorotyö ei sopinut mulle ollenkaan. Olin jatkuvasti väsynyt, kiukkuinen ja henkisesti loppu. Toki siihen vaikutti sekin, että töissä yksi ihminen teki jokaisesta työpäivästä hänen kanssaan yhtä helvettiä. Kaikki mitä tein oli väärin, hän seurasi jatkuvasti selän takana mitä teen ja valitti sellaisista asioista, joista kukaan muu ei koskaan sanonut yhtään mitään. Sitten sekuneissa hän muuttui maailman herttaisimmaksi ihmiseksi, kyseli mitä meidän koiralle kuuluu ja jutteli mukavia. Oli todella raskasta, kun ei koskaan tiennyt millä tuulella hän oli ja koska tulisi taas isku vyön alle. 

Sopimus oli alunperin määräaikainen ja olin lähes varma, etten ota jatkoa vaikka saisinkin. Olin samalla kaupassa töissä, tein satunaisia vuoroja eri puolilla pääkaupunkiseutua ja ajattelin, että ehkä pärjään hetken niin. Kuitenkin, kun jatkoa sitten tuli, en taaskaan osannut sanoa ei. 
Olin todella epätoivoinen ja onneton kyseisessä paikassa, lähinnä vuorotyön takia, mutta en myöskään kokenut työtä mielenkiintoisena tai itselleni sopivana. Joten joulun alla 2016 päätin, että nyt riittää ja aloin laittamaan hakemuksia muualle. 



Tammikuussa sain puhelun Staffpointilta ja he pyysivät minua haastatteluun. Lähdin paikalle ilman odotuksia ja toiveita, sillä kyseessä oli määräaikainen työpaikka, enkä käytännössä tarvinnut uutta paikkaa. Olin toki ollut alusta asti rehellinen silloiselle työnantajalle ja kertonut hakevani uusia töitä, sillä vuorotyö ei sovi minulle. Tuotahan ei tietysti ole pakko tehdä, mutta halusin, että he pystyvät varautumaan, mikäli päädyn lähtemään. 
Työpaikan selvittyä tuntui typerältä lähteä vakituisesta työpaikasta ja ottaa vastaan määräaikainen, mutta nyt jälkikäteen voin sanoa, etten kadu pätkääkään. Juuri tältä kuuluisi töissä olemisen tuntua! Musta on aamuisin ihana lähteä töihin, ihan joka ikinen aamu. 

Ainoa epävarmuus tekijä itselleni on ikä. Olen nainen ja alan olla siinä iässä, että työnantajalle voi olla riski palkata minut vakituiseksi, sillä olen kuitenkin vakavassa parisuhteessa ja pullathan voivat olla uunissa hetkenä minä hyvänsä. Se on ikävä fakta, vaikka se ei saisi mennä niin, mutta kyllä itsekin työantajana valitsisin sen riskittömimmän työntekijän. Eihän se ole helppoa, eikä halpaa, jos työntekijä jää äitiyslomalle ja pitää palkata sijainen määräajaksi ja sitten hyvällä tuurilla vaikuinen työntekijä tulee hetkeksi takaisin, kunnes jää taas äitiyslomalle. Siinä sitten pitää taas uutta määräaikaista löytää tilalle. Toivon kuitenkin, että tämä ikä ei vaikuta omaan työllistymiseen ihan hirveästi. Luultavasti kyllä jonkin verran.



Joku joskus sanoi, ettei töissä kuulu olla hauskaa. Pitkään luulin sen olevan niin. Nyt tiedän, että töissäkin voi oikeasti viihtyä ja siellä voi jopa olla hauskaa. Toki edelleen tulevaisuus mietityttää, entä jos sopimus ei jatku elokuun jälkeen? Sitten pitää taas etsiä uusi paikka ja vain toivoa, että se on edes melkein yhtä hyvä, kuin tämä. 
Jotenkin se määräaikaisuus tuntuu pelottavan ihmisiä ja niitä töitä ei mielellään oteta vastaan, enkä ihan ymmärrä miksi. Monet eivät edes viitsi hakea määräaikaista paikkaa ja ovat mieluummin jopa ilman töitä. Mä uskon vahvasti aina siihen, että asioilla on tapana järjestyä ja niin on tähän asti mennytkin.

Itse uskon vahvasti siihen, että jos työnteko on oikeasti täyttä tuskaa, olisi hyvä katsoa muita vaihtoehtoja ja ehkä harkita lisäopintoja. On kuitenkin ihmisen oma valinta miten sitä elämää elää ja jos joku ei miellytä, on hyvä lähteä tekemään korjausliikettä. Kaikkeen ei tietystikään voi vaikuttaa ja mikäli työpaikka on sellainen, täytyy keksiä vapaa-ajalle sellaista tekemistä mistä nauttii ja unohtaa työ edes hetkeksi.

Omat työhön liittyvät haaveeni/tavoitteeni eivät vielä ole kovin selkeät. Jos nykyisessä työpaikassani sattuisi saamaan jatkoa, jäisin ehdottomasti. Jos heillä ei ole tarjota töitä, alkaisin etsiä seuraavaa paikkaa. Blogini haluaisin kasvava, edes sen verran, että saisin vaikka laskut maksettua tästä saatavilla tuotoilla. Sekään tavoite ei välttämättä ole kovin kaukana...
 Mutta vaikka blogini oikeasti ottaisi tuulta alleen oikein kunnolla, en usko, että silti lopettaisin päivätöitä. Musta on kiva, että on rutiineja ja on myös kiva päästä kotoa pois välillä. Kuitenkin tavoitteeni on kasvattaa blogiani ja toivottavasti saan tehdä myös tätä työkseni joku päivä. 



Tämä ihmiselämä on aika lyhyt aika, joten siitä kannattaa kaikin tavoin tehdä juuri itselleen sopiva ja miellyttävä. Ottaa aikalisä, opiskella, vaihtaa työpaikkaa, etsiä uusi harrastus... Eihän se ole elämä eikä mikään, jos koko ajan vituttaa. Suosittelen ehdottomasti pysähtymään hetkeksi ja oikeasti miettiä, mitä elämältä haluaa. Vastaus voi joskus jopa yllättää.


-v

*Muistakaa, että www.hyvinvoinnin.fi on edelleen tarjous voimassa  -15% lisäale Outlet-tuotteista
Tarjous on voimassa vain tämän viikon, eli ole nopea!
Koodilla OUTLET28 saat -15% kaikista outletin tuotteista!





2 comments:

  1. Super gorgeous look! I love your light jacket! I wish it was cool enough to wear that here in the Summer!

    xo, Chloe // http://funinthecloset.com/styling-silky-textures/

    ReplyDelete
    Replies
    1. Thank you, Chloe 😘 I actually wished that I didn't have to use that jacket in July, haha! Cold summer so far... :/
      Great blig btw! :)

      Delete

Thank you for sharing your thoughts. I will answer asap :)